Carved to a stoneslab 310 X 420 mm in size.

Kalevala illustration again, this time it's Väinämöinen playing his new Kantele. (The original fishbone one was lost at sea.)


From Kalevala:
"Saip' on soitto valmihiksi. Siitä vanha Väinämöinen
istuiksen alakivelle, paatiselle portahalle.

Otti kantelon käsille, ilon itsensä lähemmä.
Kären käänti taivahalle, ponnen polville tukesi:
ääniä asettelevi, säveliä sääntelevi.

Sai äänet asetetuksi, soittonsa sovitetuksi,
niin käänti alakäsille, poikkipuolin polvillensa.
Laski kynttä kymmenkunnan, viisi sormea viritti
kielille kapahumahan, sävelille hyppimähän.

Siinä vanha Väinämöinen kun on soitti kanteletta
käsin pienin, hoikin sormin, peukaloin ulos kiverin,
jopa virkki puu visainen, vesa lehti vieretteli,
kukahti käkösen kulta, hivus impyen ilosi.

Sormin soitti Väinämöinen, kielin kantelo kajasi:
vuoret loukkui, paaet paukkui, kaikki kalliot tärähti,
kivet laikkui lainehilla, somerot vesillä souti,
petäjät piti iloa, kannot hyppi kankahilla."


and in English:
"Thus the sacred harp is finished,
And the minstrel, Wainamoinen,
Sits upon the rock of joyance,
Takes the harp within his fingers,
Turns the arch up, looking skyward;
With his knee the arch supporting,
Sets the strings in tuneful order,
Runs his fingers o'er the harp-strings,
And the notes of pleasure follow.
Straightway ancient Wainamoinen,
The eternal wisdom-singer,
Plays upon his harp of birch-wood.
Far away is heard the music,
Wide the harp of joy re-echoes;
Mountains dance and valleys listen,
Flinty rocks are tom asunder,
Stones are hurled upon the waters,
Pebbles swim upon the Big-Sea,
Pines and lindens laugh with pleasure,
Alders skip about the heather,
And the aspen sways in concord."